Miksi tekoälystä on tullut verotuksessa välttämättömyys

Verotyö on aiempaa monimutkaisempaa ja tiiviimmin sidoksissa eri maiden ja markkinoiden vaatimuksiin, mutta osaajia ei ole riittävästi vastaamaan muutoksen vauhtiin. Virheille jää myös jatkuvasti vähemmän liikkumavaraa.

Thomson Reutersin Tax and Trade -liiketoiminnan Global Head of Product, Ray Grove, ei näe tätä tulevaisuuden haasteena, vaan tämän päivän todellisuutena, jonka kanssa vero-organisaatiot jo työskentelevät. "Hyvä ei enää riitä. Asiat on tehtävä oikein."

Juuri tämä tasapaino tarkkuuden ja mittakaavan välillä selittää, miksi tekoälystä on tullut verotuksessa välttämättömyys eikä enää vain yksi vaihtoehto muiden joukossa. Automaatio yksin ei korvaa asiantuntijan harkintakykyä. Mutta ilman automaatiota ja tekoälyä, jotka auttavat hyödyntämään ja tulkitsemaan päätöksenteon taustalla olevaa dataa, verotoiminnot eivät pysy kehityksen mukana.

Verotus on toimintaympäristö, jossa virheillä voi olla merkittäviä seurauksia. Ne voivat johtaa sääntelyyn liittyviin seuraamuksiin, taloudellisiin tappioihin ja mainehaittoihin. Samalla verotuksen ammattilaiset tietävät, että vaatimustenmukaisuuden varmistaminen on harvoin niin yksinkertaista kuin säädöksistä voisi päätellä.

"Verotus saattaa ulkopuolisen silmissä näyttää mustavalkoiselta", Grove sanoo. "Todellisuudessa harmaan sävyjä on paljon."

Juuri selkeiden sääntöjen ja käytännön tulkintatilanteiden yhdistelmä tekee verotuksesta yhden tekoälyn vaativimmista käyttöalueista. Järjestelmien on pystyttävä käsittelemään suuria määriä rakenteista dataa, tulkitsemaan monimutkaista sääntelyä ja tukemaan päätöksiä, jotka edellyttävät asiantuntijan harkintaa.

Kaiken lisäksi tulosten on oltava tarkkoja, auditoitavissa ja perusteltavissa.

Verotusta kuvataan usein uusien teknologioiden testialustana. Grove näkee asian kuitenkin toisin.

"En tiedä, onko kyse niinkään testialustasta kuin välttämättömyydestä sille, miten tulevaisuudessa tullaan työskentelemään."

Tähän kehitykseen vaikuttaa kolme keskeistä tekijää.

Yritykset toimivat useilla markkinoilla, joista jokaisella on omat vaatimuksensa, aikataulunsa ja tulkintakäytäntönsä. Groven mukaan vaatimustenmukaisuus on "yksi kiehtovimmista ja keskinäisesti riippuvaisimmista ongelmakokonaisuuksista, joita on olemassa." Se vaikuttaa siihen, missä yritykset voivat toimia ja kenen kanssa ne voivat harjoittaa liiketoimintaa.

Vaikka automaation mahdollisuudet ovat merkittävät, Grove korostaa, ettei tekoälyn tarkoitus ole korvata verotuksen ammattilaisia. Sen sijaan se muuttaa työn luonnetta.

Merkittävin mahdollisuus on vapauttaa resursseja manuaalisista ja tietomääriltään raskaista tehtävistä enemmän lisäarvoa tuottavaan työhön.

Tekoäly voi hänen mukaansa "vapauttaa asiantuntijan keskittymään pelkän asiantuntemuksen hyödyntämisen sijaan siihen harkintaan ja päätöksentekoon, jota työssä todella tarvitaan."

Grove ei kuitenkaan puhu mistä tahansa tekoälystä. Korkean riskin asiantuntijatyössä vastauksen lähteellä on ratkaiseva merkitys. "Kun tarkastellaan yleiskäyttöisiä tekoälymalleja, kuten Claudea tai ChatGPT:tä, niiden vastaukset perustuvat internetissä olevaan tietoon", hän sanoo. "Ja internetistä löytyy varmasti asioita, jotka herättävät epäilyksiä."

Juuri tähän perustuu Thomson Reutersin Fiduciary-Grade AI™: ammatilliseen käyttöön suunniteltu tekoäly, joka pohjautuu luotettavaan ja kuratoituun vero- ja oikeudelliseen sisältöön sekä sellaisten asiantuntijoiden osaamiseen, jotka tuntevat verotuksen ammattilaisille asetetut vaatimukset.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tekoälyä käytetään datan analysointiin, ilmiöiden tunnistamiseen ja vaihtoehtojen esiin nostamiseen samalla, kun ihmiset säilyttävät täyden vastuun lopullisista päätöksistä.

Painopiste siirtyy suorittamisesta valvontaan ja tiedon käsittelystä sen tulkintaan.

Myös veroviranomaiset kehittyvät jatkuvasti siinä, miten ne hyödyntävät dataa ja teknologiaa. Toisin sanoen myös viranomaisilla on käytössään kehittyneet tekoälyratkaisut.

Groven mukaan viranomaisilla on jo nyt "valtava määrä dataa sekä hyvin selkeä luokittelurakenne." Niitä hyödynnetään riskien tunnistamiseen ja vaatimustenmukaisuuden valvonnan tehostamiseen.

Tämä luo uuden odotuksen: yritysten on toimittava yhtä älykkäästi ja läpinäkyvästi kuin viranomaistenkin.

"Uskon, että viranomaiset odottavat yrityksiltä samaa", hän lisää.

Toisin sanoen manuaalisissa toimintatavoissa pitäytyminen ei ole neutraali valinta. Se voi lisätä sekä sisäisiä että ulkoisia riskejä ja asettaa yrityksen kilpailullisesti heikompaan asemaan.

Verotuksen kehitys ei ole hidastumassa. Transaktiomäärät kasvavat edelleen. Reaaliaikaisen raportoinnin vaatimukset yleistyvät. Osaajapula ei katoa itsestään.

Organisaatiot, jotka ottavat tekoälyn ja automaation osaksi veroprosessejaan jo nyt, eivät pelkästään tehosta toimintaansa. Ne parantavat myös tarkkuuttaan sekä vahvistavat valmiuksiaan säilyttää vaatimustenmukaisuus ja kilpailukyky muuttuvassa toimintaympäristössä.

Kuten Grove toteaa: "Mielestäni suurin riski on se, ettei tehdä mitään."

Verotuksen johtajille tämä on viesti, jota on vaikea sivuuttaa.